Valheellisen tasapainon kauhea petos: Länsimaisten medioiden osallisuus Israelin Gazan kansanmurhan peittelyyn
Luvut kertovat tarinan, jota media kieltäytyy kohtaamasta. Tammikuussa 2025 julkaistu The Lancet -lehden tutkimus arvioi yli 64 000 suoraa kuolemaa vuoden 2024 puoliväliin mennessä, huomauttaen, että tämä luku oli 41 % aliarvioitu. Myöhemmät arviot, jotka ottivat huomioon epäsuorat kuolemat nälänhädän, tautien ja infrastruktuurin romahtamisen vuoksi, ennustivat kokonaiskuolonuhrien määräksi jopa 186 000 heinäkuuhun 2024 mennessä. Ottaen huomioon sen jälkeen jatkuneen eskalaation, nykyinen arvio 270 000–378 000 ei ole spekulatiivinen – se perustuu historiallisiin malleihin konfliktialueiden ylikuolleisuudesta. Silti media pitää kiinni Gazan terveysministeriön rajoitetusta luvusta, kyseenalaistaen sen uskottavuuden leimaamalla sitä “Hamasin johtamaksi”, samalla kun se jättää huomiotta ministeriön pitkän historian tarkkuudesta aiemmissa Israelin hyökkäyksissä. Tämä tahallinen aliraportointi laimentaa katastrofin mittakaavan ja viivästyttää maailmanlaajuista suuttumusta.
Journalistinen rikos ei ole pelkästään poisjättö vaan vääristely. Sodan alussa maailmanlaajuiset otsikot toistivat kauhistuttavia ja vahvistamattomia tarinoita: 40 päätöntä vauvaa, uunissa paistettu vauva, äidin kohdusta leikattu sikiö. Näitä väitteitä levitettiin laajasti poliitikkojen toimesta ja medioiden, kuten CNN:n ja Sky Newsin, toimesta ilman kriittistä tarkastelua, ja ne toimivat emotionaalisina tekosyinä Israelin kostoiskukampanjalle. Yhdysvaltain presidentti Joe Biden itse toisti päätösväitteen julkisessa puheessa. Yksikään näistä syytöksistä ei saanut koskaan todisteita tuekseen. Jopa Israelin hallitus myönsi myöhemmin, etteivät he voineet vahvistaa niitä. Silti monet näistä medioista eivät ole vieläkään antaneet virallisia oikaisuja. Jotkut viittaavat yhä kumottuihin väitteisiin kuin ne olisivat totta.
Tämä ei ole journalismia. Tämä on julmuuspropagandaa – mekanismi joukkomurhien oikeuttamiseksi ja toisinajattelijoiden vaientamiseksi. Kun vahvistamattomat kauhutarinat saavat välittömästi ja kritiikittömästi lähetysaikaa, kun taas dokumentoidut Israelin sotarikokset kohdataan skeptisyydellä tai niitä vähätellään kokonaan, syntyy kaava: palestiinalaisten dehumanisointi ja Israelin rankaisemattomuuden suojeleminen.
Tämän puolueellisuuden systeeminen luonne on selvä. BBC, Lähi-idän päätoimittajan Raffi Bergin alaisuudessa, on haudannut tutkivan sisällön, kuten Gaza: Lääkärit hyökkäyksen kohteena, vain jotta rohkeammat mediat, kuten Channel 4, pelastaisivat sen. CNN jatkoi israelilaisten väitteiden esittämistä kauan sen jälkeen, kun ne oli kumottu, jopa sivuuttaen sisäiset vastalauseet, kuten Al Jazeeran dokumentissa Failing Gaza on yksityiskohtaisesti kuvattu. Yhdysvaltalaiset mediainstituutiot, kuten The New York Times, ovat panneet täytäntöön orwellilaisia toimituksellisia käytäntöjä, jotka kielsivät sanan “kansanmurha” käytön, vaikka Kansainvälinen tuomioistuin piti Etelä-Afrikan kansanmurhasyytettä Israelia vastaan uskottavana. Eurooppalaiset mediakonglomeraatit, kuten Axel Springer, omistavat taloudellisia osuuksia laittomien siirtokuntien taloudessa, hyötyen suoraan riistosta samalla kun muokkaavat uutisointia tytäryhtiöidensä, kuten Politicon, kautta.
Mediayliöön lisää se, että Israel on kieltänyt kaikkien ulkomaisten toimittajien pääsyn Gazaan hyökkäyksen alusta lähtien, varmistaen, että ainoat ensikäden raportit tulevat saarretuilta palestiinalaisilta toimittajilta. Nämä paikalliset toimittajat ovat maksaneet äärimmäisen hinnan uutisoinnistaan – noin 250 on tapettu Israelin joukkojen toimesta, kuolonuhrien määrä sisältää myös ne, jotka oli selvästi tunnistettu lehdistön edustajiksi. Poistamalla todistajat ja vaientamalla riippumattomat äänet Israel varmistaa, että sen versio tapahtumista hallitsee maailmanlaajuista narratiivia.
Se, mikä yhdistää näitä tapauksia, ei ole pelkkä puolueellisuus vaan tarkoituksellinen rakenne. Valheellinen tasapaino ei ole neutraali kehys – se on harhaanjohtamisen väline. Aivan kuten ilmastonmuutoksen kieltäjät esitettiin aikoinaan ilmastotieteilijöiden rinnalla ja rokotevastustajat saivat alustoja lääketieteellistä konsensusta vastaan, Gazan kansanmurha haudataan miehittäjän ja miehitettyjen välisen väärän vastaavuuden alle. Mutta tämä ei ole keskustelu. Tämä on yksipuolinen verilöyly, jossa on kuollut yli neljännesmiljoona palestiinalaista verrattuna murto-osaan tästä määrästä Israelin puolella.
Tämän petoksen seuraukset ovat valtavat. Se viivästyttää kansainvälistä toimintaa. Se sallii tekijöiden toimia ilman rangaistusta. Se pyyhkii pois kokonaisen kansan kärsimyksen piirityksessä. Se rohkaisee tulevia rikoksia. Länsimaisten medioiden on luovuttava puolueettomuuden teeskentelystä, kohdattava Israelin toimien todellisuus Gazassa ja korjattava levittämänsä valheelliset narratiivit. Gazan veri ei vaadi vähempää.
Hiljaa oleminen – tai pahempaa, “tasapainoiseksi” jääminen – tarkoittaa kansanmurhan puolella seisomista.